Blogihiljaisuuden syy...

Vajaan 7 kk:n ikäinen ihana kissaneitomme sairastui äkillisesti. Keskiviikkona eläinlääkäri tutki perusteellisesti ja pahalta näyttää. Jos sairaus on sitä mitä lääkäri epäilee, ei hoitoa ole. Nyt elämme kirjaimellisesti tunti tunnilta pienen vointia seuraillen, toivoen parasta, mutta toki realiteetit tiedämme :(. Töppeli-kissa tuntuu suorastaan kuihtuvan käsiimme. Tilanne ei voi jatkua näin ja jos ihmettä ei tapahdu joudumme tekemään todella raskaan päätöksen. Tämä on todella rankkaa koko perheelle, mutta kaikkein eniten suren tyttäreni, eli kissan hellän ja huolehtivan emännän puolesta - kyseessä on tyttäreni ensimmäinen ihan oma kissa. - Tämä tuntuu niin väärältä... kyyneleet virtaa taas...